How reviews are checked
Both Kiyoh and eKomi invite customers to leave a review after an order. Kiyoh states that it checks reviews for authenticity. The Kiyoh score covers all our reviews to date; the eKomi score covers the last 12 months.
Marihuana: lääketieteellinen, teollinen ja lainsäädännöllinen näkökulma
Kannabis, joka tunnetaan myös nimellä marihuana, on herättänyt kiinnostusta, keskustelua ja kiistoja jo vuosisatojen ajan. Tämä monikäyttöinen kasvi on ollut mukana lääketieteessä, uskonnossa, virkistyskäytössä ja teollisuudessa. Sen monimutkainen historia ja moninaiset käyttötavat ovat kuitenkin johtaneet laajaan kirjoon mielipiteitä ja säännöksiä eri puolilla maailmaa. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä marihuana oikeastaan on, mistä sen kemiallinen koostumus koostuu, miten se vaikuttaa kehoon ja mieleen sekä mihin sitä käytetään lääketieteessä ja virkistyskäytössä.
Mikä on marihuana?
Marihuana on yrttimainen kasvi, joka kuuluu hamppukasvien (Cannabaceae) heimoon. Yleisimmät kannabiksen lajikkeet ovat Cannabis sativa, Cannabis indica ja cannabis-ruderalis. Kasvi tuottaa kannabinoideiksi kutsuttuja kemiallisia yhdisteitä. Niistä tunnetuin on tetrahydrokannabinoli (THC), joka aiheuttaa marihuanan psykoaktiiviset vaikutukset. Toinen tärkeä yhdiste on kannabidioli (CBD), joka ei aiheuta psykoaktiivisia vaikutuksia mutta sillä on monia lääkinnällisiä vaikutuksia.
Kasvi on ollut ihmisten käytössä miljoonia vuosia lääkinnällisten, teollisten ja virkistyksellisten ominaisuuksiensa vuoksi. Joitakin kasvin historiallisia käyttötapoja tuhansien vuosien takaa olivat ravinto lehdistä ja siemenistä, varsien käyttö köysien valmistukseen sekä siemenet eteeristen öljyjen tuotantoon. Nykyään sen merkittävin käyttö on kuitenkin psykoaktiivisten huumeiden valmistus, joita ihmiset käyttävät moniin tarkoituksiin, sekä lääkkeenä että virkistykseen ja muuhun. ”Marihuanan psykoaktiiviset ominaisuudet johtuvat pääosin delta-9-tetrahydrokannabinolista (THC), joka on pääasiallinen kannabinoidi ja muuttaa tajunnan tilaa.
Vuonna 2014 YK:n tietojen mukaan noin 3 prosenttia maailman aikuisväestöstä käytti marihuanaa kyseisenä vuonna. YK:n arvioiden mukaan käyttäjiä saattoi olla 127–233 miljoonaa, ja keskimääräinen arvio oli noin 182 miljoonaa. Vaikka aine on laiton monissa maissa, marihuanan käyttö on yleistä joissakin maissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 2016 51 prosenttia väestöstä oli joskus elämänsä aikana käyttänyt marihuanaa, 12 prosenttia viimeisen vuoden aikana ja 7,3 prosenttia viimeisen kuukauden aikana.
Marihuanan käytöllä on pitkä historia, joka ulottuu kolmannelle vuosituhannelle eaa. Espanjalaiset toivat sen Uuteen maailmaan 1500-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta alkaen marihuanan ja sen psykoaktiivista ainetta, kannabinoidia, sisältävien tuotteiden käyttö, hallussapito ja myynti alettiin pitää laittomina useimmissa maissa ympäri maailmaa. Siitä lähtien monet maat ovat kiristäneet valvontaa tämän aineen jakelussa. Laittomuudestaan huolimatta lääkekäyttöön tarkoitettu marihuana on sallittu joissakin Euroopan maissa sekä Paraguayssa, Ecuadorissa, Kanadassa, Australiassa ja useissa Yhdysvaltain osavaltioissa.
Kannabiksen historia:
Marihuana on peräisin Keski- ja Etelä-Aasiasta. Arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että savun hengittäminen on tunnettu jo kolmannella vuosituhannella eaa. Tästä kertovat hiiltyneet siemenet, joita löydettiin rituaalisesta hiilloksesta muinaisesta hautausmaasta, jonka paikalla on nykyään Romania. Lisäksi Intiassa ja Nepalissa hindu- ja sikhi-nihang-yhteisöt ovat käyttäneet kannabista vuosituhansien ajan. Kasvia kutsuttiin sanskritiksi nimellä ganjika ja nykyisissä intialaisissa kielissä nimellä ganja. Marihuanaa on yhdistetty myös somaan, aineeseen, joka mainitaan muinaisissa intialaisissa Vedoissa.
Assyrialaiset tunsivat myös marihuanan ja sen psykoaktiiviset vaikutukset. He käyttivät uskonnollisissa menoissa ainetta nimeltä qunubu. Kannabiksen tuominen aarialaisiin yhteiskuntiin liitetään skyyttalaisiin ja traakialaisiin tai dakialaisiin. Heidän šamaaninsa, joita kutsuttiin nimellä kapnobatai (tarkoittaa ”niitä, jotka kävelevät savun/pilvien päällä”), polttivat kasvin kukkia saadakseen aikaan transsitiloja.
Vuonna 2003 Kiinan Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen luoteisosasta löydettiin nahkakori, joka oli täynnä marihuanan lehtien ja siementen palasia. Kori oli mumioituneen šamaanin vieressä. Löydön arvioidaan olevan noin 2500–2800 vuoden takaa. Tämä arkeologinen löytö osoittaa, että kannabista on käytetty muinoin useissa kulttuureissa ja eri puolilla maailmaa.
Marihuanalla on pitkä historia uskonnollisissa rituaaleissa eri puolilla maailmaa. Arkeologit ovat löytäneet Pazyrykistä kanepinsiemeniä, mikä viittaa muinaisiin seremoniallisiin käytäntöihin. Esimerkiksi skyyttalaiset käyttivät kasvia noin 500–200 eaa. Löydöt vahvistavat Herodotoksen aiemmat historialliset kertomukset marihuanan käytöstä alueella. Lisäksi on esitetty oletus, että muinaiset juutalaiset ja kristityt yhteisöt olisivat käyttäneet pottia osana uskonnollisia rituaalejaan. Oletus perustuu heprean sanan qannabbos (tarkoittaa ”kannabista”) ja heprealaisen ilmaisun Bosem qené (käännettynä ”tuoksuva ruoko”) samankaltaisuuteen. Tiedetään, että muslimit, erityisesti sufiveljeskunnissa kuten kalandareissa, ovat käyttäneet marihuanan kaltaisia aineita uskonnollisissa yhteyksissä mamelukkikaudesta lähtien. Nämä esimerkit osoittavat, että marihuana on ollut läsnä uskonnollisessa elämässä läpi historian ja eri kulttuureissa.
Kemiallinen koostumus:
Kannabis sisältää yli sata erilaista kannabinoidia sekä useita terpeenejä ja flavonoideja, jotka vaikuttavat sen tunnusomaiseen tuoksuun ja makuun. THC on marihuanan pääasiallinen psykoaktiivinen yhdiste. Se vaikuttaa aivojen kannabinoidireseptoreihin ja aiheuttaa euforiaa, lihasten rentoutumista sekä muutoksia ajan ja tilan hahmottamisessa. CBD:llä sen sijaan on muun muassa tulehdusta vähentäviä, kipua lievittäviä, ahdistusta lievittäviä ja psykoosia lievittäviä ominaisuuksia.
Vaikutukset kehoon ja mieleen:
Kannabiksen vaikutukset kehoon ja mieleen vaihtelevat lajikkeen, annostuksen, käyttötavan ja yksilöllisen siedon mukaan. Marihuanan käytön välittömiä vaikutuksia ovat euforia, lihasten rentoutuminen, ruokahalun lisääntyminen ja aistihavaintojen muuttuminen. Se voi kuitenkin aiheuttaa myös ei-toivottuja sivuvaikutuksia, kuten ahdistusta, vainoharhaisuutta, suun kuivumista ja takykardiaa. Pitkäaikainen säännöllinen käyttö voi vaikuttaa muistiin, kognitiivisiin kykyihin ja keuhkojen toimintaan.
Lääketieteelliset käyttötarkoitukset:
Kannabiksella on pitkä historia lääkekäytössä, ja kiinnostus sen terapeuttiseen potentiaaliin kasvaa jatkuvasti. Kannabinoideja, kuten CBD:tä, on tutkittu laajasti niiden ominaisuuksien vuoksi, ja tämä jatkuva tutkimus on osaltaan vaikuttanut lääkekannabiksen laillistamiseen monissa maissa. Tämä on yleistä tietoa, ei lääketieteellistä neuvoa. Jos harkitset kannabista jonkin terveysongelman hoitoon, keskustele asiasta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Virkistys- ja kulttuurikäyttö:
Lääkekäytön lisäksi marihuanaa on käytetty historian kuluessa myös virkistykseen ja kulttuurisiin tarkoituksiin eri yhteiskunnissa. Uskonnollisista seremonioista sosiaalisiin tilaisuuksiin kannabiksella on ollut tärkeä rooli monissa kulttuureissa rentoutumisen, luovan inspiraation ja hengellisen yhteyden muotona. Sen virkistyskäyttöön on kuitenkin liittynyt leimautumista ja kieltoja monissa maailman osissa.
Valmistus ja käyttötavat:
Termit kannabis ja marihuana viittaavat yleensä naaraskasvien kuivattuihin kukkiin, alimpiin lehtiin ja varsiin. Tämä on yleisin käyttömuoto, ja sen THC-pitoisuus vaihtelee 3 prosentista 22 prosenttiin. Teollisuushampun tuotantoon käytetyt kannabislajikkeet sen sijaan sisältävät alle 1 prosenttia THC:tä, eikä niitä siksi pidetä sopivina virkistyskäyttöön.
Kasvin osat, joissa THC:tä on eniten, ovat kukat ja siemenkodit sekä kukkien lähellä olevat lehdet. Koiraskasvien lehtien THC-pitoisuus on naaraskasveja alhaisempi, minkä vuoksi niitä kysytään vähemmän. Lisäksi sekä keskivarsia että sivuvarsia voidaan käyttää öljyn valmistukseen.
Marihuanaa kuljetetaan yleensä laittomasti kannabiskasvin kuivattuina lehtinä ja kukkina, ja joskus se puristetaan tableteiksi.
Sivutuotteita on useita, kuten kief, trikomeissa runsas jauhe, jota saadaan seulomalla kasvin lehtiä ja kukkia. Kiefiä käytetään joko jauhemuodossa tai puristettuna hasiskakkujen valmistukseen.
Hasish:
Hasish on sen sijaan naaraskasvin kukista valmistettu tiivistetty hartsi. Se on yleensä marihuanaa voimakkaampaa, ja sen väri vaihtelee mustasta kultaiseen puhtaudesta riippuen. Rosin hash on korkealaatuinen ja puhdas tuote, joka valmistetaan ilman liuottimia kohdistamalla kannabiskukkiin lämpöä ja painetta.
Etelä- ja itäiset Välimeren alueet sekä Lounais-Aasia ovat tärkeimmät hasishin tuotantoalueet. Sitä voidaan saada myös uuttomenetelmillä, kuten “pollinaattoreilla”, jotka käyttävät kuivausrumpua muistuttavaa konetta. Siihen laitetaan kuivattuja ja pakastettuja kannabislehtiä, joista saadaan hienoa jauhetta, jonka THC-pitoisuus on jopa kahdeksan kertaa alkuperäistä suurempi.
Hasisöljy:
Nestemäinen kannabis eli hash oil voidaan valmistaa marihuanan kasvinosista tai hartsista, ja sen tarkoituksena on uuttaa psykoaktiivisia yhdisteitä, kuten THC:tä. Prosessissa astiaan laitetaan liuotinta, kuten etanolia, metanolia tai asetonia, ja seosta sekoitetaan, kunnes aine on uuttunut kokonaan. Sen jälkeen liuotin haihdutetaan, jolloin saadaan haluttu öljy. Se on tummanruskeaa tai tummanvihreää ja paksua, tahnamaista.
Kannabiksen eteerinen öljy tehdään tuoreista kannabiskasveista höyrytislaamalla. Öljy on kirkasta ja hieman keltaista. Se ei sisällä THC:tä, mutta siinä on kuitenkin kannabikselle tyypillinen tuoksu.
Marihuanasiemenet:
Cannabis sativa, Cannabis indica ovat tärkeä Omega-3-lähde, ja niiden öljy on vaaleankeltaista. Siemenissä on paljon öljyä, 29–34 %, mikä tekee marihuanasiemenöljystä laadukkaan ravintoaineen. Haittapuoli on kuitenkin se, että ne voivat saada härskin maun, jos niitä ei säilytetä viileässä ja pimeässä paikassa.
Hampunsiemenistä voidaan uuttaa öljyä, ja niissä on noin 30 % öljyä. Uutto voidaan tehdä liuottimilla, kuten etyylialkoholilla tai etanolilla, mieluiten kylmäprosesseissa laadun säilyttämiseksi. Öljyn uuttamiseen voidaan käyttää myös muita liuottimia, kuten butaania, isopropyylialkoholia tai heksaania.
