Edinburghin ystävyyden, kannabiksen ja naurun tarina
Edinburghin kivikkoisen viehätyksen ja syvälle juurtuneen historian keskellä oli olemassa iloinen tarina, joka ei ollut kirjoitettu kiveen vaan naurun kaikuihin. Siinä oli mukana kaksi nuorta paria, Ava ja Oliver sekä Jack ja Grace. Nämä kaikki kolmekymppiset eivät olleet pelkkiä naapureita, jotka jakoivat saman postinumeron. Heitä yhdisti ainutlaatuinen side, joka vahvistui yhteisestä rakkaudesta hauskoihin hetkiin ja tietyn vapautetun kasvin, kannabiksen, ympärille.
Ison-Britannian varovaisten kannabiksen vapauttamisen askelten ansiosta nämä neljä ystävää polttivat silloin tällöin pari kertaa, useimmin aurinkoisina lauantaina, kun työviikon kahleet olivat irronneet. Yhteiset seikkailut eivät rajoittuneet vain omaan kaupunginosaan. He matkustivat usein Amsterdamiin viettämään kuningattaren päivän juhlia, juhlaa ihmisten välisestä yhteydestä lämminhenkisten vieraiden meressä.
Eräänä aurinkoisena lauantaina Ava, Oliver, Jack ja Grace istuivat vilkkaassa kulmassa Berliners Squarella Edinburghissa. Heidän naurunsa kaikui väkijoukon täyttämällä aukiolla, ja hilpeyttä ruokki äskettäin poltettu kapula. Kasvi osasi avata heidän laatikkoon lukitun estyneisyytensä ja antaa henkensä lentää korkealle.
Yhtäkkiä heidän iloisessa piirissään syntyi idea, jota ruokki heille niin vaivattomasti tuleva nauru. Miksi ei muuttaisi tätä tarttuvaa naurua koko kaupunkia koskevaksi tapahtumaksi, vapaamuotoiseksi naurumobiksi? Sanottu oli tehty heti. He kirjoittivat pahvilapulle tekstin ”Laughing Zone” ja niin alkoi heidän naurukampanjansa.
Heidän nauransa alkoi vetää puoleensa ilon magneettina ohikulkijoita, jotka vähitellen muuttuivat uteliaista katselijoista osaksi tapahtumaa. Tämä oli virkistävä poikkeus tyypilliselle brittiläiselle pidättyvyydelle, odottamaton lupa päästää irti ja nauraa ääneen. Laughing Zonen säde kasvoi, ja tarttuva nauru levisi aukion halki kuin iloinen vuorovesi.
Ava, Oliver, Jack ja Grace huomasivat olevansa tämän naurumyrskyn silmässä. Heidän sydämensä, kehonsa ja sielunsa olivat täysin uppoutuneet siihen, että he loivat ennalta suunnittelematonta naurujuhlaa. Kannabis, jonka pitäminen ja yksityinen käyttö pienissä määrin on Isossa-Britanniassa laillista, oli toiminut tämän poikkeuksellisen tapahtuman katalysaattorina.
Lopulta noin puolen tunnin lakkaamattoman naurun jälkeen he huomasivat haukkovansa henkeään. Oli aika hengähtää. He livahtivat pois kukoistavalta Laughing Zonelta ja löysivät lohdutusta läheisestä viileästä nurmikosta. Sieltä avautui kiehtova näkymä nauravaan väkijoukkoon.
Heidän kehonsa, joita adrenaliini ja oksitosiini olivat täyttäneet, huokaisivat iloisen seikkailun rasituksesta. Naurun äänet aukiolta kuuluivat nyt kaukaisena sorinana, mutta niiden herättämät tunteet olivat yhä käsin kosketeltavia. Hiljaisuudessa he makasivat nurmella ja kertasivat seikkailunsa upeita kohtauksia ja sitä, miten kannabiksen synnyttämä idea oli muuttanut tavallisen aurinkoisen päivän ilon ja yhteenkuuluvuuden näytelmäksi.
Syrjäisestä nurkastaan he katselivat pilvien kulkevan hitaasti taivaalla, sydämet täynnä tyytyväisyyttä ja ylpeyttä. Heidän nauransa, nyt kaukainen kaiku, tanssi yhä ilmassa, eläen Laughing Zonessa, joka kukoisti itsenäisesti irrallaan luojistaan.
Tämä oli vapauden, ilon ja ihmisten välisen yhteyden juhla, jota naurun lisäksi kantoi kannabiksen hellä tönäisy. Se oli todiste spontaanin seikkailun taiasta, ja muisto, joka piirtyi Edinburghin sieluun. Eihän joka aurinkoinen lauantai synnytä naurun vallankumousta!
Naurun sanotaan usein olevan parasta terapiaa. Kuten Ava, Oliver, Jack ja Grace huomasivat, kun nauru kumpuaa sielun syvyyksistä, se vapauttaa. Se on kuin lumoava ilon tanssi, joka keventää sydäntä, kirkastaa mieltä ja saa sielun säteilemään.
Aidon naurun kaikuissa kaikki huolet ja murheet tuntuvat haihtuvan. Se on hengellinen kokemus, joka kohoaa arjen yläpuolelle ja muuttaa jopa synkimmät hetket sointuvaksi onnen sinfoniaksi. Se on hengähdystauko päivittäisen elämän koettelemuksista, iloinen kapina arjen rutiinien jyrisevää kulkua vastaan.
Kun ihminen nauraa vapautuneesti, hänen henkensä lentää, eikä maailman paino paina. Tarttuvan naurun hetkinä Ava, Oliver, Jack ja Grace tunsivat ainutlaatuista vapautta, henkistä kevyyttä, joka rikastutti heidän elämäänsä monin tavoin. Heidän naurunsa ei ollut vain ilon ilmaisua, vaan voimakas keino parantaa, yhdistää ja muuttaa tavalliset hetket ainutkertaisiksi muistoiksi.
Itse Laughing Zone -tapahtuma oli todiste naurun muuttavasta voimasta. Kaikille osallistujille nauru muodostui yhteiseksi kieleksi, joka ylitti kulttuurirajat, kohotti mieliä ja loi yhtenäisyyden ja yhteishengen tunnetta. Kokemus muistutti kauniisti siitä, että elämän vastoinkäymisten keskellä nauru voi nostaa meidät korkeammalle, tehdä matkastamme kevyemmän ja elämästämme rikkaamman.
