Kuuluisat marihuanan viljelyn edelläkävijät – Vihreä vallankumous
Kannabiksen viljelystä on lähes mahdotonta tulla tunnetuksi. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kuten tietyt viljelykilpailut ja Cannabis Cupit, maailman parhaiden marihuanalajikkeiden kasvattajat saavat tällä hetkellä vain vähän julkista tunnustusta. Tämä on valitettava tilanne, joka johtuu suurelta osin kieltolain pakottamasta anonymiteetistä.
Oli sitten kyse kannabisklubista tai maanalaisesta jälleenmyyjästä, on paljon todennäköisempää, että tiedät lajikkeen kuin sen, kuka siemenet maahan laittoi tai hoiti kasvin kypsäksi asti. Samalla tavalla tiedät todennäköisesti, onko syömässäsi omenassa Golden Delicious vai Fuji, mutta et todennäköisesti tiedä, kuka sen kasvatti.
Ero todella hyvän kannabiksen ja palkitun marihuanan kasvattamisen välillä on aikaa ja huolellisuutta, joka palkitaan hyvin harvoin riittävästi. Vaikka sen pitäisi. Kannabiksen kuluttajat ovat liian kiinnostuneita lajikkeista ja ajattelevat kasvattajia liian vähän. Mutta onko tilanne aina tällainen? Ehkä ei.
Ota viini esimerkiksi. Siitä saamme yleensä tietoa rypälelajikkeesta ja viinintekijästä. Ne, jotka ostavat ensisijaisesti hinnan perusteella, etsivät halpaa Merlot’ta tai Chardonnayta tai valitsevat yksinkertaisesti ”punaisen” tai ”valkoisen”, riippumatta siitä, missä tai miten rypäleet on viljelty ja käsitelty. Ne taas, jotka tekevät päätöksensä laadun tai hinta-arvon perusteella, huomioivat sekä lajikkeen että viinitarhan. Siksi kaksi eri pulloa, joissa on 750 ml viiniä samasta rypälelajikkeesta, samana vuonna ja lähes samalla alkoholipitoisuudella, voivat maksaa mistä tahansa 2 dollarista 250 dollariin tai enemmän.
Sinsemillan keksijä
Termi ”sinsemilla” viittaa prosessiin, jossa kasvattajat poistavat kaikki koiraskasvit mahdollisimman aikaisin, jolloin vain naaraskasvit jäävät kypsymään täysin. Tällä on kaksi tehtävää: ensinnäkin vain naaraskannabiksen kukinnot tuottavat tarpeeksi THC-rikasta hartsia, ja toiseksi ne lakkaavat tuottamasta hartsia heti, kun koiraskasvi pölyttää ne. Koiraskasvien poistaminen tarkoittaa siis enemmän tilaa arvokkaille naaraskasveille, eikä niitä pölytetä, jolloin ne voivat tuottaa mahdollisimman paljon hartsia ilman siementen muodostumista.
Kansantarinoiden mukaan tämän mullistavan edistyksen keksi tuntematon viljelijä Meksikon laajoilla sativa-pelloilla, kun taas toiset väittävät, että tekniikan kehitti joku erakko Humboldtin piirikunnassa Yhdysvalloissa. Mutta johtava kannabistutkija ja toimittaja Fred Gardner sanoo, että molemmat teoriat sivuuttavat vakuuttavan todisteen siitä, että ”sinsemilla”-viljely on paljon vanhempaa kuin tuo.
George van Patten (tunnetaan myös nimellä ”Jorge Cervantes”)
Vuodesta 1983 lähtien George Van Patten (kirjoittaen salanimellä Jorge Cervantes) on myynyt yli miljoona kirjaa kannabiksen viljelystä ja antanut vankkaa tietoa ja yksityiskohtaisia ohjeita lukemattomille kasvattajille ympäri maailman. Hän on mies, joka selvästi rakastaa marihuanaa ja niitä, jotka sitä kasvattavat.
”Miksi tekisit jotain noista tavallisista, inhottavista töistä, kun voit kasvattaa tätä ihanaa kasvia, jota rakastat?” Jorge Cervantes
Alun perin Jorge Cervantesin "kasvatusraamatun" ensimmäinen versio pohjautui hänen omiin huolellisesti koottuihin kenttämuistiinpanoihinsa. Ne perustuivat hänen monien vuosien kokemukseensa kasvattajana Meksikossa ja Etelä-Kaliforniassa. Kun hän oli valokopioinut nuo yksityiskohtaiset muistiinpanot ja jakanut niitä monta, monta kertaa muille kasvattajille, hän painatti lopulta pienen erän omakustanteisia kirjoja, jotta ei tarvitsisi enää kopioida niitä itse. Silloin hänellä oli käsissään jatkuvasti myyvä bestseller.
"Ryhdyin tähän, koska kannabiksen kasvattaminen on minusta jännittävää, eikä mikään muu tuntunut sopivan minulle." (Jorge Cervantes)
Vaikka marihuanan viljely on siirtynyt suuriin, ammattimaisesti pyöritettyihin tuotantolaitoksiin, Van Patten keskittyy edelleen niihin, jotka kasvattavat kasveja takapihalla, kellarissa tai pienellä tontilla. Kasvattajat haluavat usein kasvattaa omaa lääkettään, tulla toimeen tai maksaa asuntolainaa tai kustantaa lastensa koulutusta. Kannabiskonferensseissa ja festivaaleilla ympäri maailmaa kasvattajat jonottavat kiittääkseen häntä avusta.
Dr. Mahmoud Elsohly
Yhdysvalloissa ainoa paikka, joka on koskaan saanut liittovaltion DEA:n luvan kannabiksen viljelyyn, on Mississippin yliopiston 5 eekkerin (noin 2 hehtaarin) ulkoviljelmä ja sisätilaviljelylaitos. Vuonna 1968 perustettu ja alusta asti National Institute on Drug Abuse (NIDA) -laitoksen valvoma tila toimittaa marihuanaa liittovaltion hyväksymiin tutkimuksiin. Ulkoviljelykauden aikana saadaan yli 500 kg kasvimateriaalia, kun taas sisätilakaudella saadaan noin 10 kg.
Aiemmin NIDA tunnettiin siitä, että se hylkäsi tutkimukset, jotka selvittivät kasvin mahdollisia lääkinnällisiä hyötyjä, ja tuki täysin huonosti suunniteltuja tutkimuksia, joilla pyrittiin liioittelemaan haittoja. Tutkijat taistelivat vuosikymmeniä DEA:ta vastaan tuloksetta toivoen, että tämä NIDA:n esto päättyisi.
Kun häneltä kysyttiin, mikä muuttui eniten hänen aikanaan Yhdysvaltojen ainoana täysin laillisena viljelijänä, Dr. ElSohly vastasi pohjimmiltaan, että hänen oli kehitettävä omaa osaamistaan samaan tahtiin kaikkien muiden kanssa.
Ed Rosenthal
High Times -lehti käsitteli kannabiksen viljelyä Ed Rosenthalin kirjoittamana ensimmäisestä numerostaan lähtien vuodesta 1974, ja erityisesti huomiota saivat ne yhä useammat ihmiset, jotka kasvattivat kannabista ensimmäistä kertaa itse. Hänen neuvopalstansa "Ask Ed: Your Marijuana Questions Answered" teki hänestä heti yhden harvoista tunnustetuista asiantuntijoista aiheessa, joka pysyi lehdessä seuraavat neljä vuosikymmentä.
Palsta ilmestyy edelleen, ja Rosenthal perusti Quick Trading Publishing -kustantamon julkaistakseen omat kirjansa sekä vaikuttavan joukon muiden kirjailijoiden ja kannabistutkijoiden teoksia. Hän on myös väsymättömästi ajanut lääkekannabiksen ja laillistamisen asiaa.
Vuonna 1999 Rosenthalin uusi kotikaupunki Oakland Kaliforniassa nimitti hänet "kaupungin virkamieheksi" ja antoi hänelle tehtäväksi kasvattaa kannabista paikallisille potilaille. Kolme vuotta myöhemmin liittovaltion hallitus tuhosi hänen satonsa ja pidätti hänet.
New York Timesin tapauksesta laatiman raportin mukaan Rosenthalia uhkasi ”100 vuoden vankeustuomio ja 4,5 miljoonan dollarin sakko”, mutta liittovaltion tuomari Charles Breyer tuomitsi hänet vain yhdeksi päiväksi vankilaan. Rosenthal valitti tuomiosta silti, ja vuonna 2006 Yhdysvaltain yhdeksännen piirin vetoomustuomioistuin kumosi hänen rikostuomionsa.
“Seuraavan kerran kun kuulet jonkun puhuvan siitä, miten yrittäjät, poliitikot tai sijoittajat johtavat kannabiksen laillistamista, muista, ettei mikään tästä olisi mahdollista ilman kansalaistottelemattomuuskampanjaa.” (Ed Rosenthal)
Professor Afghani (Franco Loja)
Jos kannabiksen kielto ei olisi olemassa, ajatus marihuanan kasvattamisesta sisätiloissa ei todennäköisesti olisi koskaan tullut kenellekään mieleen. Miksi käyttää aikaa ja rahaa kasvin luonnollisen ympäristön jäljittelemiseen, jos ei yritä välttää huomion herättämistä? Tai toisin sanoen, oletko koskaan kuullut viinintekijöiden kasvattavan viinirypäleitä sisätiloissa tai panimoiden humalaa sisätiloissa?
Ilman selkeitä malleja seurattavaksi ensimmäisten sukupolvien sisäkasvattajien täytyi paitsi sopeutua elämään ilman aurinkoa (tai tuulta tai sadetta), myös keksiä keinoja korvata ne kokeilemalla ja erehtymällä. Varhaiset sisäkasvatusjärjestelmät heijastivat tätä uranuurtajien tee-se-itse-henkeä: kasvit istutettiin maahan, kasteltiin käsin ja valaistiin improvisoiduilla lampuilla. Tällaisista järjestelmistä saatu kannabis oli tunnetusti niukkaa ja vaatimatonta.
Siirtyminen kehittyneempiin hydroponisiin järjestelmiin 1970-luvulla oli käänteentekevä itsekasvatuksen kannalta, mutta maaperättömän viljelyn historia ulottuu Babylonin kuuluisiin riippuviin puutarhoihin, ja monet nykyaikaiset edistysaskeleet alalla tehtiin NASAn tutkijoiden toimesta, joten kannabiskasvattajaa on vaikea löytää, jolle tämä mitali voitaisiin antaa. Hypätään siis eteenpäin vuoteen 1996, jolloin High Timesissa julkaistiin historiallinen artikkeli nimeltä ”The Million Dollar Growroom”.
”Tässä hyvin järjestetyssä puutarhassa rivi rivin jälkeen pistokkaat istutettiin ämpäreihin, jotka oli asetettu ravinneliuosta sisältäville alustoille, ja liuos valui alas säiliöihin”, kertoo Danny Danko, lehden nykyinen viljelytoimittaja. ”Tämä ei ollut kaappi, jossa on pari ämpäriä, vaan laboratorion tyyppinen laitteisto, joka pystyi todelliseen tuotantoon. Professor Afghanin artikkeli on askel askeleelta etenevä katsaus perusasioihin – alkaen emokasveista ja juurruttavista taimista, kastelusta kukintahuoneessa sekä ilmanvaihdosta ja CO2-rikastuksesta, aina siihen, että yhdessä vuodessa korjattiin sadon arvo yli miljoona dollaria.”
Professor Afghani halusi intohimoisesti jakaa tietämyksensä kannabiksen viljelystä koko maailmalle. Viemällä sisäkasvatuksen uudelle tasolle kehittyneisyyden ja tehokkuuden suhteen hän epäilemättä muutti pelin sääntöjä.
